Erilaisten ruokien sisältämä tärkkelys ja sokerit imeytyvät yleensä hyvin suolistosta. Näiden hiilihydraattien imeytymiseen tarvitaan sakkaraasi- ja isomaltaasientsyymiä. Nämä entsyymit pilkkovat tärkkelyksen ja sakkaroosin yksinkertaisiksi sokereiksi (glukoosiksi, fruktoosiksi), jotka voivat imeytyä suoliston seinämän läpi. Sakkaraasi-isomaltaasientsyymin puutoksessa näiden entsyymien määrä on vajavainen, jolloin osa tärkkelyksestä ja sokerista ei pilkkoudu. Ne eivät siten imeydy kunnolla ohutsuolessa ja päätyvät paksusuoleen. Tämä aiheuttaa ripulia, turvotusta, vatsakipua, vatsakramppeja ja ilmavaivoja eli hyvin saman tyyppisiä oireita kuin esimerkiksi ärtyvässä suolessa.  

Miten sakkaraasi-isomaltaasi-entsyymin puutos syntyy? 

Sakkaraasi-isomaltaasi-entsyymin puutoksen on ajateltu olevan melko harvinainen ja koskevan lähinnä lapsia. Tila on perinnöllinen ja johtuu mutaatiosta geeneissä, jotka tuottavat isomaltaasia ja sakkaraasi. Oireet tyypillisesti ilmaantuvat vauvoille rintamaidosta vieroituksen yhteydessä, kun ruokavalioon tulee mukaan tärkkelystä ja sakkaroosia. Tyypillisesti tärkkelysintoleranssi häviää ensimmäisten elinvuosien aikana ja sakkaroosi-intoleranssikin helpottaa yleensä iän myötä. 

Viime vuosina on kuitenkin tullut alustavaa tutkimusnäyttöä, että sakkaraasi-isomaltaasi-entsyymin puute saattaa olla ajateltua yleisempää aikuisilla. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa todettiin, että 35 % osallistuneista oli sakkaraasi-isomaltaasi-entsyyminpuutosta, vaikka alun perin heillä ajateltiin olevan ärtyneen suolen oireyhtymä. 

Mistä tietää kärsiikö sakkaraasi-isomaltaasientsyymin puutoksesta?

Sakkaraasi-isomaltaasi-entsyymin puutos voidaan luotettavimmin varmentaa ottamalla suolistosta koepala, josta nähdään entsyymien aktiivisuus. Vaihtoehtoisena ja vähemmän kajoavana tapana on hengitystesti, jossa nautitaan tietty määrä sakkaroosia eli sokeria ja mitataan hengityksen vetypitoisuus. Hengitystestejä on kuitenkin haastava Suomesta saada ja niiden luottavuus on myös kohtalainen. Senpä vuoksi ehkä käytännöllisin tapa testata sakkaraasi-isomaltaasientsyymin puutoksen mahdollisuus on kokeilla ruokavaliorajoitusta, jossa sakkaroosia ja tärkkelystä on hyvin minimaalinen määrä.  Ruokavalion kokeilu on perusteltua etenkin silloin, jos FODMAP-rajoituksesta ei ole hyötyä ja toisaalta saat oireita yleisesti soveltuvista ruoka-aineista, kuten riisistä, perunasta ja banaanista. 

Hoitokeinot  

Sakkaraasi-isomaltaasi-entsyymin puutosta hoidetaan tavallisesti ruokavaliorajoituksen ja entsyymivalmisteen yhdistelmällä.  

Entsyymivalmiste auttaa sakkaroosin ja tärkkelyksen pilkkomisessa ja siten helpottaa oireita ja mahdollistaa vapaamman syömisen. Ruokavaliohoito on käytännössä vähähiilihydraattisen ruokavalion kaltainen. 

Ruokavalion rajoitusvaihetta voi kokeilla 2-6 viikon ajan ja seurata helpottavatko vatsaoireet. Jos oireet selkeästi helpottavat, kannattaa sen jälkeen lähteä testaamaan oman vatsan sietokykyä erikseen sekä sakkaroosille että tärkkelyksellä. On nimittäin varsin todennäköistä, että osa sietää esimerkiksi paremmin sakkaroosia kuin tärkkelystä tai toisinpäin. Sakkaroosia on pääosin hedelmissä, mehuissa ja makeisissa. Tärkkelystä sen sijaan löytyy viljatuotteista, juureksista ja palkokasveista. Ruokavalio kannattaa toteuttaa yhdessä asiantuntevan ravitsemusterapeutin kanssa, jotta se tulee tehtyä oikein ja järkevästi.

Lähteet

Tuck et al. Food Intolerances. 2019 Jul; 11(7): 1684.

Kim et al. Sucrase-Isomaltase Deficiency as a Potential Masquerader in Irritable Bowel Syndrome. 2020 Feb;65(2):534-540

Foley et al. Adult sucrase-isomaltase deficiency masquerading as IBS. 2022 Jun;71(6):1237-1238.

Terveyskirjasto. Synnynnäinen sakkaraasi-isomaltaasientsyymien puute. 7.10.2020